Eräässä käsityöblogissa kirjoittaja A laittoi bloggauksensa perään hauskan kuvan, jossa pullea ja löllyvä nainen näki itsensä "taikapeilistä" hoikkana ja kurvikkaana. A kirjoitti kuvan kannustavan häntä itseään uuden vuoden kunniaksi kuntoilemaan ja laihduttamaan. Okei, lystikäs kuva, ei siinä mitään. En itse ajatellut, että siitä kenenkään pitäisi loukkantua, onhan noita vastaavia sähköpostit, TV ja lehdet - koko maailma - pullollaan. Sellaisia asioita, joista voisi loukkaantua jos haluaisi. Noh, yksi kommentoija (kutsutaan häntä nimellä B) sitä sitten halusi. Kirjoitti vähän tähän tyyliin "älkää nyt suuttuko, mutta joku voi pahoittaa mielensä ko kuvasta". Kertoi vielä omasta painonhallinnastaan ja olevansa tyytyväinen omaan itseensä kiloineen kaikkineen. Sepä hyvä, oikein mainiota. Mutta ei se jäänyt siihen tämä ajatusten vaihto. Vaan olikin vasta koko episodin (-sodan ?) alku...
Nimittäin tästä kommentista loukkaantui edelleen A, joka seuraavassa postauksessaan pyyteli anteeksi moneen kertaan ja ihmetteli miten tuollaisesta asiasta voi kukaan loukkaantua. Keräsi sääliä itselleen... jota saikin roppakaupalla... Hänen vakioystävänsä puolustelivat A:ta vuolaasti ja monisanaisesti, lyttäsivät B:tä ja niitä, jotka B:lle tukea koettivat antaa. Näistä tälläisistä kommenteista A pitää, positiivisista häntä itseään kohtaan - ja vain niistä. Nimittäin A uhkaili tässä ja parissa seuraavassa postissaan sulkevansa blogin, olevansa suunnilleen itkuinen ja masentunut. Yhdestä kommentista ! Vaikka saa yhteen bloggaukseensa päivässä monta kymmentä positiivista palautetta. Joku kirjoittaja jossain kohtaa sanoikin osuvasti A:n olevan heti sulkemassa blogiaan kun joku ei juuri silloin kehu... B:kin jossain kohtaa kirjoitteli ja pyysi anteeksi hänkin, sanoi, ettei tarkoittanut sitä tällä tavoin. Mutta se oli jo myöhäsitä. Tästä kaikesta seurasi sitten se, että nyt A on boikotissa, lakossa, tauolla. Odottelee varmaan anovia ja rukoilevia posteja siitä miten hän on paras ja ainut ja ihana ja miten hänen on PAKKO blogiaan jatkaa.
Huh huh, sanoo Ajatusten Kujakissa. Totta kai totta on se, ettei kukaan koskaan halua kuulla negatiivisia juttuja itsestään tai tekosistaan. Vai haluatteko te ? En minäkään tykkäisi jos te uudet mahdolliset tänne eksyvät lukijat haukkuisitte kurkku suorana juttujani. Juu en, en tykkäisi. Mutta hey come on... A, kuten jo sanoin, saa viikossa varmaan satoja positiivisia kommentteja. Jos siellä on yksi tuollainen neutraali (ei edes negatiivinen) kommentti joukossa, niin onko se maailmanloppu ?
Toinen asia tietysti on se, kuka haluaa toista loukata, kirjoituksillaan tai kommentillaan nyt näistä asioista puhuttaessa. Miksi siis B:n piti mennä ko kommenttinsa kirjoittamaan ? Toki hän oli oikeassa, joku voi loukkaantua, mutta mistä asiasta tahansa joku lukija voi kääntää asian niin, että on syytä ja aihetta ottaa nokkiinsa. Ei niin voi kukaan olla ja elää, ettei joku halutessaan voisi nokkiintua. Ja TV:ssäkin on ties mitä painonpudotusohjelmia, jotka tähtäävät läskin poistamiseen, ei sen lisäämiseen. Siis haluaako joku muka olla tahallisesti lihava, eivätkö pulleat pyri laihduttamaan hyvinkin usein ? Eikö laihduttaminen ole terveyden kannalta parempi asia kuin lihottaminen ? Vai ottaako jonkun itsetunnolle niin kovasti, kun arkaan asiaan kosketaan ?
En tiedä. Muuta kuin, että outoja Me ihmiset. Tai pitäisikö sanoa: Me naiset ?
Aloittaisiko joku mies moisen jupakan aivan tyhjästä... Ainakin harvemmin. Miehet ovat siihen liian yksinkertaisia, anteeksi nyt vaan. Sellaisia putkiaivoisia.
Nyt odotellaan mielenkiinnolla A:n come back:ia ja pelkkiä positiivisia kommentteja - laittoi nimittäin kommenttiboxinsa seurantaan... julkaisee jatkossa vain ne, mitkä ensin itse hyväksyy :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti